torstai 3. huhtikuuta 2008

BACKPAKINGKUUME


Sain huippuidean! Minulla on toukokuussa kolmisen viikkoa lomaa koulun loppumisen ja kesätöiden alkamisen välissä, ja ajattelin, että voisin jonkun reissun heittää kyseisen loman aikana. Matkaan ei saisi kuitenkaan hirveästi mennä rahaa.
Melkein ensimmäisenä mieleen tuli, että voisin käydä vaikka Ruotsissa sukuloimassa, mutta taas toisaalta ajattelin, että olisi kivaa kyläillä ympäri Suomen levittäytyneiden kavereiden ja tuttujen luona. Rupesin miettimään, että miksen yhdistäisi näitä matkoja... ja siitähän se ajatus sitten lähti! Ihan kun Tikkurilan mainoksessa...
No joo. Olen suunnitellut tähän mennessä jo aika pitkälle, miten matkan voisi toteuttaa. Ensin suuntaisin junalla kohti Pohjois-Suomea. Matkan varrella voisin pysähdellä kavereilla, ja ensimmäisen yöni voisin mahdollisesti viettää Oulussa asuvan sukulaiseni luona. Seuraavana päivänä matka jatkuisi pohjoiseen, ja Haaparannan kautta siirtyisin Ruotsin puolelle. Minulla asuu Västeråsissa sukulainen, jonka luona aika varmasti saisin yöpyä, joten sinne voisin matkani suunnata seuraavaksi. Västerås kuitenkin on Haaparannasta katsottuna HIUKAN etelämmässä, joten dösällä täytyisi hyvin pitkälti koko päivä körötellä, jos yhdessä päivässä perille haluaisi.. Mutta miksei siinä matkalla voisi pysähtyä jonnekin muuallekin, vaikka Uumajaan (joka on varmaan se ainut pohjoisempaan Ruotsiin sijoittuva kaupunki jonka tiedän)...
No joka tapauksessa. Mieleeni tuli myös, että olen Västeråsissa aikaisemmin käydessäni nähnyt Oslon tieviittoja, joissa on lukenut, että Osloon olisi n. 400 km matkaa.. jos nyt en pahasti valehtele? Mutta ei sitä matkaa kuitenkaan mitenkään suunnattoman paljon ollut.. Niin siitä sitten tuli mieleeni, että miksen kävisi tsekkaamassa Oslonkin samalla reissulla. Sieltä varmasti selviäisi päivän reissulla koska se on kuitenkin niin kallis maa, ettei siellä kauaa viihdy.. Ja sikäli mikäli sinne pääsee junalla Västeråsista (vielä selvityksen alla), niin matkat taittuisi aika nopeaan.
Oslon piipahtamisen jälkeen voisin palata takaisin Västeråsiin ja viipyä tutussa paikassa vielä yhden tai pari yötä ennen Suomeen paluuta. Västeråsista ei kestä kuin noin parisen tuntia matkustaa bussilla Tukholmaan, josta voisin palailla vaikka botskilla takaisin Suomeen, kun siltä tuntuu.. Voisin vielä menomatkalla käväistä vaikka kaverillani Turussa, jos voimia riittää ennen Espooseen paluuta.. että tälläiset suunnitelmat!
Rahaahan tällaiseen matkaan ei hirveästi menisi, melkeinpä ainoastaan matkoihin ja ruokaan, sikäli että yöpymiset onnistuisi tutuilla. Aikaa minulla on tosiaan se kolme viikkoa, joten sekään ei olisi ongelma.. Uskon että viikossakin ehtisin tuon reissun heittämään helposti ilman hoppua. Melkeinpä ainut 'ongelma' onkin se, että löytyykö minusta munaa lähteä matkaan ihan itsekseni.. Tiedän kyllä jo vastauksen, mutta silti vähän jänskättää. Toisaalta tuon matkan perimmäinen tarkoitus olisikin, että saisin olla ihan omillani. Arvostan vapautta todella paljon, ja olisi ihanaa kun saisi mennä täysin oman mielen ja aikataulun mukaan. Kuitenkaanhan en täysin yksin olisi koska poikkeaisin tuttujen ihmisten luona matkan varrella, ja varmasti joihinkin uusiinkin ihmisiin tulisi tutustuttua. Mitä enemmän tuota reissua suunnittelen, sitä enemmän alkaa tehdä mieli heittää reppu selkään ja lähteä jo..!

maanantai 31. maaliskuuta 2008

Jotain minustakin.

Avopuoliskoni totesi luettuaan ensimmäisen blogitekstini, että se oli vähän kuin ensikertalaisen siemensyöksy... tai jotain sinne päin. Joka tapauksessa alkuun olisin kuulemma voinut kirjoittaa faktaa minustakin, ennen kun syöksyin tilittämään lävistyskokemuksistani. Noh, tässä sitä faktaa nyt tulee.
Olen 21 vuotias akan rähjä. Elän avoliitossa pääkaupunkiseudulla, Espoossa, jos tarkempia ollaan. Minulla on nyt takanani vuosi enemmän ja vähemmän aktiivista opiskelua ammattikorkeakoulussa, joka sijaitsee asuinpaikkaani nähden ihan liian kaukana. Hyvin pitkälti tästä syystä opiskelumotivaationi on kaukana huipustaan. Käyn myös töissä aina kun mahdollista. Siellä käyn kyllä mielelläni, raha kun tunnetusti on hyvä motivoimaan.. Ei kyllä paikassakaan ole juuri valittamista.
Kiinnostukseni kohteita on paljon ja laidasta laitaan. Pidän musiikista, sen soitosta ja kuuntelusta. Vaikka kaikenlaista tuleekin kuunneltua, rock on genreistä ehdottomasti se rakkain. Kuvataidetta tulee myös harrasteltua satunnaisesti. Tällä hetkelläkin on menossa yksi levynkansiprojekti, joka on kyllä parhaillaan hieman jäissä... Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa tekemään, prkl.
Tykkään myös leipoa ja laittaa ruokaa, kuten kunnon avovaimon kuuluu. :D Leffat on myös kivoja, niitä onkin viime aikoina aika paljon tullut katseltua.. ja blaa blaa blaa. Siinähän sitä faktaa jo tulikin tarpeeksi.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

It's like a candy in your mouth

Perjantaina töiden jälkeen sen sitten tein. Olin aiemmin viikolla varannut ajan yhdestä Helsinkiläisestä lävistysliikkestä, ja kun aika koitti, lähdin paniikinsekaisin fiiliksin kohti liikettä..
En juurikaan pelkää neuloja tai muuta vastaavaa, ja siedän kipuakin melko hyvin, mutta tällä kertaa täytyy myöntää, että jännitti PALJON. Uskon jännitykseni johtuneen hyvin pitkälti siitä, että kohteena oli kieli, ja tuskin kenestäkään ajatus
sen lävistämisestä tuntuu erityisen miellyttävältä..
Itse lävistys kävi kuitenkin nopeasti. Istuin 'hoitopöydällä' silmät visusti kiinni ja kieli ulkona puristaen sylissäni jotain lävistäjän antamaa tyynyä (ai miten niin pelotti), samaan aikaan kun lävistäjä tarkasteli kielen verisuonia. Lävistäjä selitti koko ajan mitä tekee, ja oli muutenkin niin 'hellä', kun tuollaisessa tilanteessa voi olla. Kun kieli lävistettiin, se ei omasta mielestäni juurikaan sattunut. Koko toimenpide tuntui enemmänkin oudolta, etenkin silloin kun kieli oli tarkoitus vetää takaisin suuhun... Koru, jota tuttavallisemmin kutsun tapiksi, tuntui todella pitkältä, jota se ohuehkoon kieleeni nähden onkin. Lävistäjä selitti, että korun on kuitenkin aluksi tarkoitus ollakin pitkä, jotta kieli saa turvota rauhassa. Kuulemma sellaisiakin tapauksia löytyy, että lääkäri on joutunut leikkaamaan liian lyhyen tapin irti jonkun onnekkaan kielestä..
Lähdin lävistysliikkeestä aika ylpeänä uudesta maskotistani. Kieli vuosi vähän verta, mutta se oli kuulemma täysin normaalia eikä verenvuotoa kestänyt kuin hetken. Auringon paistaessa suuntasin matkani kotiin loistavin fiiliksin 'desinfioimaan kieltäni' parilla (tai kolmella) Finlandia-lasillisella..