Jotain minustakin.

Avopuoliskoni totesi luettuaan ensimmäisen blogitekstini, että se oli vähän kuin ensikertalaisen siemensyöksy... tai jotain sinne päin. Joka tapauksessa alkuun olisin kuulemma voinut kirjoittaa faktaa minustakin, ennen kun syöksyin tilittämään lävistyskokemuksistani. Noh, tässä sitä faktaa nyt tulee.
Olen 21 vuotias akan rähjä. Elän avoliitossa pääkaupunkiseudulla, Espoossa, jos tarkempia ollaan. Minulla on nyt takanani vuosi enemmän ja vähemmän aktiivista opiskelua ammattikorkeakoulussa, joka sijaitsee asuinpaikkaani nähden ihan liian kaukana. Hyvin pitkälti tästä syystä opiskelumotivaationi on kaukana huipustaan. Käyn myös töissä aina kun mahdollista. Siellä käyn kyllä mielelläni, raha kun tunnetusti on hyvä motivoimaan.. Ei kyllä paikassakaan ole juuri valittamista.
Kiinnostukseni kohteita on paljon ja laidasta laitaan. Pidän musiikista, sen soitosta ja kuuntelusta. Vaikka kaikenlaista tuleekin kuunneltua, rock on genreistä ehdottomasti se rakkain. Kuvataidetta tulee myös harrasteltua satunnaisesti. Tällä hetkelläkin on menossa yksi levynkansiprojekti, joka on kyllä parhaillaan hieman jäissä... Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa tekemään, prkl.
Tykkään myös leipoa ja laittaa ruokaa, kuten kunnon avovaimon kuuluu. :D Leffat on myös kivoja, niitä onkin viime aikoina aika paljon tullut katseltua.. ja blaa blaa blaa. Siinähän sitä faktaa jo tulikin tarpeeksi.

It's like a candy in your mouth

Perjantaina töiden jälkeen sen sitten tein. Olin aiemmin viikolla varannut ajan yhdestä Helsinkiläisestä lävistysliikkestä, ja kun aika koitti, lähdin paniikinsekaisin fiiliksin kohti liikettä..
En juurikaan pelkää neuloja tai muuta vastaavaa, ja siedän kipuakin melko hyvin, mutta tällä kertaa täytyy myöntää, että jännitti PALJON. Uskon jännitykseni johtuneen hyvin pitkälti siitä, että kohteena oli kieli, ja tuskin kenestäkään ajatus sen lävistämisestä tuntuu erityisen miellyttävältä..
Itse lävistys kävi kuitenkin nopeasti. Istuin 'hoitopöydällä' silmät visusti kiinni ja kieli ulkona puristaen sylissäni jotain lävistäjän antamaa tyynyä (ai miten niin pelotti), samaan aikaan kun lävistäjä tarkasteli kielen verisuonia. Lävistäjä selitti koko ajan mitä tekee, ja oli muutenkin niin 'hellä', kun tuollaisessa tilanteessa voi olla. Kun kieli lävistettiin, se ei omasta mielestäni juurikaan sattunut. Koko toimenpide tuntui enemmänkin oudolta, etenkin silloin kun kieli oli tarkoitus vetää takaisin suuhun... Koru, jota tuttavallisemmin kutsun tapiksi, tuntui todella pitkältä, jota se ohuehkoon kieleeni nähden onkin. Lävistäjä selitti, että korun on kuitenkin aluksi tarkoitus ollakin pitkä, jotta kieli saa turvota rauhassa. Kuulemma sellaisiakin tapauksia löytyy, että lääkäri on joutunut leikkaamaan liian lyhyen tapin irti jonkun onnekkaan kielestä..
Lähdin lävistysliikkeestä aika ylpeänä uudesta maskotistani. Kieli vuosi vähän verta, mutta se oli kuulemma täysin normaalia eikä verenvuotoa kestänyt kuin hetken. Auringon paistaessa suuntasin matkani kotiin loistavin fiiliksin 'desinfioimaan kieltäni' parilla (tai kolmella) Finlandia-lasillisella..